Eräs ystäväni oli huomannut automainoksen, jossa kehotettiin vaihtamaan auto uuteen Yarisiin. Hänen ensimmäinen reaktionsa oli: ”Eikö se taivukaan ’Yarikseen’?”
Jänistyyppi jyrää
Siilit ja tiilet taivutuksen pyörteissä
Kotipihallamme tepastelee usein siilejä. Talomme rakentamiseen on käytetty tiiliä. Ja taas huomaamme suomen kielen epäloogisuuden! Kun toisen sanan perusmuoto on siili ja toisen tiili, miksi ne eivät voi myös taipua keskenään samalla tavalla?
Hienonnäköinen vai hienon näköinen?
Miksi samankokoinen ja hyvänmakuinen kirjoitetaan yhteen mutta isän näköinen erikseen? Vai onko asia edes aina niin? Onko -inen-loppuisten sanojen yhteen ja erikseen kirjoittamisessa mitään logiikkaa? Logiikkaa kyllä löytyy, mutta myös valinnanvapaus on suurta.
Penkki vai istuin?
Eräs ulkomaalainen tuttavani luuli, että suomen kielen penkki on yleisnimi kaikille istuimille. Kun sitten yritin selittää hänelle, millainen istuin penkki oikeastaan onkaan ja miten se eroaa muista istuimista (esimerkiksi sohvasta), törmäsinkin yllättäviin vaikeuksiin.
Nimi on iso juttu
Kun maailmaan syntyy uusi ihminen, hänelle annetaan melko pian nimi. Nimi – varsinkin etunimi – on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Millainen nimi olisi objektiivisesti ajateltuna paras ja millä perusteella?
Aukioloajat oikeaoppisesti
Aukioloaikojen merkitseminen näyttää olevan monelle haastavaa. Harmittavan harvoin nimittäin näkee, että aukioloaikojen kirjoittamisessa olisi noudatettu kielioppisääntöjä kaikilta osin. Yleisimpiä kompastuskiviä on viisi: viivan pituus, välilyönnit, lyhenteet, kaksoispiste ja turhat sanat.