Kieliluotsi
Kieliluotsin lokikirjassa julkaistaan blogikirjoituksia kielestä ja sen ilmiöistä sekä Kieliluotsille ajankohtaisista asioista. Lokikirjasta löytyy myös suomen kieliopin hankalia kohtia käsitteleviä käytännön kielivinkkejä. Vastaamme mielellämme kommentteihinne ja aiheeseen liittyviin kysymyksiinne, joten kerrottehan ajatuksenne meille!
Eräs ulkomaalainen tuttavani luuli, että suomen kielen penkki on yleisnimi kaikille istuimille. Kun sitten yritin selittää hänelle, millainen istuin penkki oikeastaan onkaan ja miten se eroaa muista istuimista (esimerkiksi sohvasta), törmäsinkin yllättäviin vaikeuksiin.
Selailin hiljattain Helsingin Sanomien Kuukausiliitettä 4/2017, ja silmiini pisti mielenkiintoinen, koirakielellä kirjoitettu juttu. Sitä lukiessani tajusin, että koirakielihän on melkein samanlaista kuin vauvakieli.
Suomessa on jälleen alkanut kesäaika. Jotkut ovat kääntäneet ja toiset taas siirtäneet kelloja tunnin eteenpäin. Sanonta kuulostaa tarkemmin ajatellen melko oudolta, käyttipä siinä kumpaa verbiä tahansa. Saivarrellaanpa hieman!
Suomen kielessä on paljon esineitä ja asioita, joista käytetään puhekielessä ja murteissa eri nimityksiä kuin kirjakielessä. Suuri osa sellaisista sanoista liittyy arkisiin puuhiin ja askareisiin, muun muassa ruokaan, ruoanlaittoon ja syömiseen.
Oletko koskaan pannut merkille, että ihmiset puhuvat eri tyylillä erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa? Se voi olla joko tiedostettu valinta tai sitten täysin tiedostamatonta. On myös mahdollista, että saman ihmisen erilainen puhetyyli on joissakin tilanteissa tiedostamatonta mutta toisissa taas tiedostettua.
Jokainen elävä kieli muuttaa muotoaan koko ajan. Se kehittyy jatkuvasti omaa tietään kielioppisäännöistä huolimatta. Kielen puhujat ratkaisevat kielenkäytöllään, mihin suuntaan kehitystä tapahtuu. Mutta kuka päättää virallisesti, milloin joku kielioppisääntö on vanhentunut? Jos ”kaikki” rikkovat kielioppisääntöä, onko säännöllä enää mitään arvoa? Kuka oikein määrittelee, mikä on hyvää suomea?