Suomen kielessä on paljon esineitä ja asioita, joista käytetään puhekielessä ja murteissa eri nimityksiä kuin kirjakielessä. Suuri osa sellaisista sanoista liittyy arkisiin puuhiin ja askareisiin, muun muassa ruokaan, ruoanlaittoon ja syömiseen.
Uusien ruokalajien nimet voivat aiheuttaa ongelmia etenkin lapsille, samoin kuin ruokaan liittyvät sanonnat, jotka lapset muistavat usein vähän sinnepäin tai ymmärtävät aivan konkreettisesti. Olen kerännyt tähän joitakin esimerkkejä omista kokemuksistani ja sukulaislasten suusta.
Nuolijan arvoitus
Aina kun meillä kotona leivottiin, äiti käytti taikinan kaapimiseen kulhosta taikinalastaa. Niinpä ensimmäisellä leivontaan keskittyvällä kotitaloustunnillani olin ihmeissäni, kun opettaja kehotti minua etsimään laatikosta nuolijan.
Kun asia selvisi, selitin opettajalle, että meillä tuota välinettä kutsutaan taikinalastaksi. Opettaja vaikutti kovin närkästyneeltä selittäessään, että niin ei voi sanoa: lasta kuuluu paistamiseen eikä taikinantekoon! Mutta silti: vieläkin jos leivon yhdessä äitini kanssa, käytämme taikinalastaa emmekä nuolijaa.
Piknik-ryhmä = pöytäpenkki vai eväitä syövät ihmiset?
Minulle selvisi vasta tänä vuonna, että pöytäpenkki ei olekaan mikään virallinen termi. Tienvarsien levähdyspaikoilla olevat pöydän ja penkin yhdistelmät ovatkin oikealta nimeltään piknik-ryhmiä. Minulle taas piknik-ryhmästä tulee mieleen joukko innokkaita eväsretkeläisiä, ja aion todellakin käyttää edelleen pöytäpenkki-sanaa kyseisistä levähdyspaikkojen kalusteista!
Jauhelihakastikkeella on monta nimeä
Pelästyin kerran lapsena ollessani kaverillani ruoka-aikaan: heillä olisi ruokana ryynikastiketta! En ollut ikinä kuullutkaan moisesta ruokalajista, ja minusta se kuulosti pahalta. Ruokapöytään istuttuamme selvisi kuitenkin minun helpotuksekseni, että ryynikastike olikin aivan tavallista jauhelihakastiketta. Jauheliha vain näytti kaveristani ryyneiltä, kuten hänen äitinsä pöydässä selitti, ja siksi ryynikastike oli tullut heidän jauhelihakastikkeensa nimeksi.
Meillä kotona taas jauhelihakastike oli murukastiketta ja jauhelihat muruja (ja ovat edelleen). Muistan silti tiedostaneeni jo pienenä, että murukastikkeesta ja -sopasta ei kannattanut puhua julkisesti ihmisten ilmoilla, sillä se oli vain meidän perheemme käyttämä termi, jota muut eivät yleensä ymmärtäneet.
Eksoottinen kanarisotto
Söin kanarisottoa ensimmäisen kerran elämässäni koulussa ekaluokkalaisena. Syödessäni en tiennyt, mitä se on, joten tarkistin ruokalajin nimen jälkeenpäin ruokalan seinällä olevasta ruokalistasta. Nimi ei meinannut millään avautua minulle eikä jäädä päähäni, ja kaiken lisäksi olin hahmottanut sen aivan väärin: ajattelin sen olevan kanari-sottoa.
Vaikka en ollut matkustellut etelässä, tiesin Kanariansaarten olevan suosittu lomakohde, ja yhdistin tuon eksoottisen ruokalajin alkukirjaimiensa perusteella Kanariansaariin. Kuvittelemani yhdyssanan loppuosa sotto taas kuvasi mielestäni hyvin ruoan koostumusta. Mutta kun äiti sinä päivänä kysyi, mitä koulussa oli ollut ruokana, en kuitenkaan järkeilystäni huolimatta enää muistanut Kanariansaaria, vaan vastaukseni oli: ”Jotain sottoa.”
Sanonnat
Veljentyttäreni on ollut pienestä pitäen kielellisesti hyvin lahjakas. Kerran hän oli kuullut sanonnan, jonka mukaan ruoka vie kielen mennessään. Seuraavan kerran ruoasta nautiskellessaan hän sitten totesi: ”Tää on niin hyvää että… että… korvat lähtee irti!” No, joku ruumiinosa ainakin irtosi ruoan herkullisuuden vuoksi!
Toinen veljentyttäreni puolestaan odotti kerran lihapullia syödessään kovasti jälkiruokajäätelöä. Niinpä lihapullat eivät oikein tahtoneet maistua. Mummo kuitenkin kehotti tyttöä: ”Pistä lihapullat poskees, niin sitten saat jätskiä!”
Lihapullat katosivatkin pian lautaselta tytön suuhun, ja lopulta tuli jäätelön vuoro. Kun tyttö oli nielaissut viimeisen lusikallisen jäätelöä, hän sylkäisi lautaselle lihapullat, joita hän oli jemmannut poskissaan koko jälkiruoan ajan! Tarkka tyttö, joka otti aivan kirjaimellisesti mummon kehotuksen!
Miten teillä?
Vaikka perussanasto on yhteistä joka puolella Suomea, arkiset, ruokailuun liittyvät sanat voivat olla omanlaisiaan jopa jokaisessa perheessä. Tuleeko teille lukijoille mieleen lapsuuden ruokasanastoa tai siihen liittyviä muistoja?
Taikinalasta vaiko sittenkin nuolija?
