Hyvä haju ja elävä ruumis

Kirjoitettu: Kirjoittaja: Kommentteja: 0

Haju ja tuoksu, ruumis ja keho – osittain synonyymeja, osittain eivät. Miten sanojen merkitykset ovat kehittyneet ja miksi? Kumpi sanaparin jäsenistä on ”alkuperäisempi”? Riittäisikö suomessa vain jompikumpi sanoista, ja jos riittäisi, kumpi vaihtoehto silloin kannattaisi valita?

Haju ja tuoksu

Yleisesti ajatellaan, että haju on epämiellyttävä ja tuoksu taas miellyttävä asia. Jos kuitenkin mietitään tarkemmin, poikkeuksiakin löytyy. Ainakin hyväntuoksuinen parfyymi on hajuvettä. Ihmisellä on hajuaisti. Puhekielessä oikein pahaa hajua voi aivan hyvin nimittää tuoksuksi. Miksi tämänkin pitää olla niin sekavaa?

Tuntuu siltä, että tästä sanaparista haju on se vanhempi sana. Arvausta voisi perustella sillä, että se toiminta, jolla haju tai tuoksu saadaan ihmisen tietoisuuteen, on haistamista. Suomessa ei ole haistaa-verbiä vastaavaa tuoksuun viittaavaa verbiä.

Myös hajuvesi on vanha sana. Tosin sen nimityksen voisi selittää myös sillä, että liian suurina määrinä tuoksu muuttuukin hajuksi. Jos täysi hajuvesipullo sattuu rikkoutumaan, tuloksena on pikemminkin haju kuin tuoksu.

Ehkä suomalaiset ovat jossain vaiheessa alkaneet kaivata sanaa, joka kertoisi hajuaistin aistiman tuotteen laadun. Pahalle hajulle jätettiin haju-sana, kun taas hyvää varten otettiin käyttöön tuoksu-sana.

Molempia tarvitaan, enkä ihmettelisi lainkaan, jos niiden välinen ero selvenisi vielä ennestään. Nykyisin biologiassakin puhutaan jo tuoksuherneestä eikä hajuherneestä, ja hajuvedet saavat näköjään pikkuhiljaa väistyä parfyymien ja tuoksujen tieltä.

Yksi ongelma asiaan kuitenkin liittyy: kuka määrittelee, milloin on kysymys hajusta ja milloin tuoksusta? Sitä lienee mahdotonta sanoa täysin objektiivisesti. Ehkä tässä tapauksessa pitäneekin sitten vain tyytyä subjektiivisuuteen ja siihen, että kauneus on haistajan nenässä.

Ruumis ja keho

Nykysuomessa ruumiin ja kehon välinen ero on se, että ruumis on kuollut ja keho elävä. Ennen vanhaan sen sijaan ei ole käytetty keho-sanaa lainkaan. Silloin nimenomaan ruumis oli se elävämpi osapuoli ja kuolleesta käytettiin muita nimityksiä, kuten kalmo.

Kieli siis muuttuu koko ajan. Tässäkään tapauksessa syytä ei ole helppo arvailla. Miksi kalmot sun muut hylättiin, ruumis muutettiin elävästä kuolleeksi ja elävää tarkoittamaan napattiin jostakin sana keho? Asia vaatisi selvästi laajempaa tutkimusta.

Kuten aina kielen muuttuessa, sanonnat eivät oikein tahdo pysyä muutosten perässä. Vieläkin käytetään sanaparia ”sielu ja ruumis” esimerkiksi mainoksissa, joka lupaavat hyviä asioita sekä sielulle että ruumiille. Sanonta ”sielu ja keho” kuulostaisi kieltämättä hieman oudolta. Siitä huolimatta uskon, että joskus sitäkin vielä aletaan käyttää yleisesti.

Mitä seuraavaksi?

Odotan kiinnostuneena, millaisia muutoksia tällä rintamalla tapahtuu tulevaisuudessa. Mikä sana pudotetaan kielestä pois ja mitä keksitään tilalle? Millä aihealueella seuraava muutos tapahtuu? Mikä sana jaetaan seuraavaksi kahtia merkityksensä suhteen? Onko teillä lukijoilla veikkauksia asiasta?

Onko hajuvesi oikeasti tuoksuvettä?

Onko hajuvesi oikeasti tuoksuvettä?

Avatar photo

Tietoja kirjoittajasta

Jutta Posti (FM) on haminalainen humanisti ja kielifriikki. Hän on kielipalveluja tarjoavan Kieliluotsin perustaja ja kieliasiantuntija.

Jätä vastaus, kommentti tai kysymys

Kommenttisi julkaistaan pienellä viipeellä sitten, kun se on tarkastettu ja hyväksytty. Nimi ja sähköpostiosoite ovat pakollisia tietoja. Antamasi tiedot julkaistaan kommenttisi yhteydessä sähköpostiosoitettasi lukuun ottamatta. Kieliluotsi ei luovuta sähköpostiosoitettasi muille. Tutustu tarkemmin tietosuojaselosteeseemme.