Kieliluotsi
Kieliluotsin lokikirjassa julkaistaan blogikirjoituksia kielestä ja sen ilmiöistä sekä Kieliluotsille ajankohtaisista asioista. Lokikirjasta löytyy myös suomen kieliopin hankalia kohtia käsitteleviä käytännön kielivinkkejä. Vastaamme mielellämme kommentteihinne ja aiheeseen liittyviin kysymyksiinne, joten kerrottehan ajatuksenne meille!
7, q ja z saavat poikkiviivansa takaisin, otsikoitiin uutisissa kuluneella viikolla. Syynä muutokseen on kuulemma se, että 1 ja 7 ovat menneet helposti sekaisin esimerkiksi vaaleissa ja ylioppilaskirjoituksissa. Tuosta muutoksesta kieli-ihmisen mieleen nousee kuitenkin hieman ihmetteleviä ja ehkä skeptisiäkin ajatuksia.
Haju ja tuoksu, ruumis ja keho – osittain synonyymeja, osittain eivät. Miten sanojen merkitykset ovat kehittyneet ja miksi? Kumpi sanaparin jäsenistä on ”alkuperäisempi”? Riittäisikö suomessa vain jompikumpi sanoista, ja jos riittäisi, kumpi vaihtoehto silloin kannattaisi valita?
Suomen kielessä on paljon esineitä ja asioita, joista käytetään puhekielessä ja murteissa eri nimityksiä kuin kirjakielessä. Suuri osa sellaisista sanoista liittyy arkisiin puuhiin ja askareisiin, muun muassa ruokaan, ruoanlaittoon ja syömiseen.
Syksy on omenoiden aikaa. Omena on kaunis hedelmä ja maukas välipala, mutta se on kiinnostava myös sanana. Sanan historia kertoo myös itse hedelmän historiasta, ja lisäksi omena on malliesimerkki monikon genetiivimuodoista. Ja rakkaalla herkkupalalla on tietysti myös nimiväännöksensä!
Joskus saattaa vahingossa kiinnittää huomiota johonkin pieneen kielelliseen epäloogisuuteen, jolla ei ole yhtikäs mitään merkitystä kielen eikä kommunikoinnin kannalta. Asia saattaa silti jäädä häiritsemään ja mietityttämään.
Koukeroista, vaikeaselkoista virkakieltä kutsutaan usein kapulakieleksi. Jos teksti on kirjoitettu kapulakielellä, varsinainen asia hukkuu usein hienojen sanakäänteiden, pitkien virkkeiden ja epäselvien lauseenvastikkeiden alle. Lukijan huomio keskittyy tekstin muotoon, ei sisältöön.