”Tiimimme lähestyy tavoitteitaan kohti”, kertoo esihenkilö, ja tiimiläiset myhäilevät tyytyväisinä – paitsi ne, jotka toivoisivat kuulevansa aina hyvää suomea. Miten tuo sitten olisi pitänyt sanoa?
Esimerkiksi ”tiimimme lähestyy tavoitteitaan” tai ”tiimimme etenee hyvää vauhtia tavoitteitaan kohti”. Mutta suomessa ei koskaan ”lähestytä kohti”; tuo on jälleen kerran apinoitu ulkomaankielistä.
Suomessa lähestytään jotakin. Se, mitä lähestytään, on siis partitiivissa, eikä siihen käytetä mitään lisäsanoja (kuten kohti). Sillä, onko lähestymisen kohde nopeasti saavutettava tai konkreettinen (esim. auto parkkipaikalla tai matkan päämäärä) vai kauempana tulevaisuudessa tai abstrakti (esim. tavoite tai unelma), ei ole mitään merkitystä. Parkkipaikalla olevaa autoa lähestytään kieliopillisesti samalla tavalla kuin tulevaisuudessa siintävää unelmaakin – eli partitiivissa ilman kohti-sanaa.
Ei kohti-sanakaan silti kielletty ole, mutta sen kanssa pitää käyttää jotakin muuta verbiä kuin lähestyä, esimerkiksi mennä, edetä, kävellä tai ajaa. Parkkipaikalla voi kävellä autoa kohti ja sitten lähteä ajamaan vaikkapa Lappia kohti edeten samalla kohti unelmiaan.
Ehkä tämä kielivinkki auttaa jotakuta lähestymään tavoitettaan olla todella hyvä suomen kielessä. Sitä kohti kannattaa ainakin pyrkiä etenemään!
