Lehtien uutisotsikoita silmäillessäni huomioni on viime aikoina kiinnittynyt erityisesti kahteen kieliseikkaan, jotka ovat salakavalasti hiipineet rakkaaseen äidinkieleemme ja alkaneet vaivihkaa soluttautua osaksi sitä. Kyseessä on sanojen ikinä ja takaisin laajentunut käyttö.
Ikinä- ja koskaan-sanojen laajentunut käyttö yksinkertaistaa kieltä
Ennen vanhaan käytettiin ilmaisuja paras koskaan lukemani kirja tai suurin kultahippu, mitä ikinä on löydetty. Nykyisin tuollaiset ilmaisut esitetään usein ytimekkäämmin: paras kirja ikinä, suurin kultahippu ikinä. Kyse lienee englannin kielen vaikutuksesta, ja sama käyttömuutos koskee myös ikinä-sanan synonyymia koskaan. Mitä tuollaisesta rakennemuutoksesta pitäisi ajatella?
Aluksi ilmiö tuntui minusta todella vieraalta ja typerältä anglismilta, mutta nyt mieleni on alkanut vähitellen muuttua. Tuohan on itse asiassa melko nerokas tapa yksinkertaistaa kieltä! Se ei vaadi niin pitkiä sanarimpsuja kuin ennen, joten nykypäivän usein rajoitetun mittaisessa merkkimaailmassa muutos lienee enemmän kuin tervetullut. Ja kyllähän se on jo todistettukin: tuskin rakenteen käyttö olisi levinnyt, jos siitä ei oikeasti olisi hyötyä.
Lisäksi rakennemuutos poistaa kielioppisääntöjen muistamisesta sen usein vaikeasti muistettavan poikkeuksen, että yhteen sanaan tai sanaliittoon viittaava relatiivipronomini on yleensä joka, mutta superlatiivin jälkeen se onkin poikkeuksellisesti mitä. Ja onhan kuumin kesä ikinä myös huomattavasti näppärämpi ilmaisu kuin kuumin kesä, mitä koskaan on koettu.
Rakenne voi kuitenkin myös hieman hämärtää sitä, kenen suulla väite esitetään. Vaikka Roope Ankan elämä ja teot -kirjat ovatkin mielestäni parhaat sarjakuvat ikinä, kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä. Käytettäessä ikinä- ja koskaan-sanoja tällä uudella tavalla pitää muistaa, että kyseessä on yleensä vain yhden henkilön subjektiivinen mielipide, vaikka rakenne sinällään antaakin ymmärtää, että kyse olisi virallisemmasta kannasta.
Takaisin-sanan laajentunut käyttö vie taas-sanan töitä
Minulle opetettiin koulussa, että takaisin voi tulla mutta ei olla. Ja näin asia on mielestäni edelleenkin! Harmi vain, että läheskään kaikki suomen kielen käyttäjät eivät ole kanssani samaa mieltä asiasta. Tässäkin tapauksessa kyse on anglismista, joka on saapunut suomeen ajan myötä hivuttautuen ja levinnyt leviämistään. Ehkä pitäisi olla avarakatseisempi ja hyväksyä, että palvelu on takaisin käytössä, mutta mielestäni parempi olisi edelleen ilmoittaa, että palvelu on taas käytössä. Jos joku julkkis on palannut Suomeen, eikö olisi helpompaa otsikoida hänen olevan taas Suomessa kuin takaisin Suomessa? Vanha käytäntö säästäisi myös tilaa.
Kaksi informatiivista puolta tuossa takaisin-sanan käytön laajentumisessa kuitenkin on: se kertoo, mikä asioiden oletustila on ja kuinka pysyvä muutos on. Jos otsikoidaan esimerkiksi, että koripalloilija Gerald Lee Jr. taas Suomessa, otsikosta ei selviä muuta kuin se, että Lee on käynyt Suomessa ainakin kerran aiemminkin. Muoto koripalloilija Gerald Lee Jr. takaisin Suomessa puolestaan vihjaa, että Lee joko on suomalainen tai sitten ainakin oleskellut Suomessa ennenkin pidempiä aikoja. Lisäksi takaisin kertoo sen, että asiaintilassa tapahtunut muutos on pysyvä: jos Lee on takaisin Suomessa, hän viipyy todennäköisesti melko pitkään. Taas-rakenne puolestaan ei kerro mitään muutoksen pysyvyydestä.
Hyvää jatkoa, ikinä ja takaisin!
Nämä kaksi uudehkoa kieli-ilmiötä laajenevat kaiken aikaa ja muuttunevat jossakin vaiheessa täysin hyväksytyksi suomeksi. Vaikka ne aluksi tuntu(i)vat melko oudoilta, korva tottuu niihin varmasti, ja muutaman kymmenen vuoden päästä voimme jo naureskella niiden korvaamille vanhoille, kömpelöille lauserakenteille. On mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti tuo muutos tapahtuu. Sitä odotellessa!
Parhaat sarjakuvat ikinä ovat takaisin omistajallaan.
