Uudenvuoden vieton perinteisiin kuuluu ilotulitus. Kun sanaa alkaa miettiä tarkemmin ja purkaa osiin, huomaa sen ristiriitaisuuden mutta samalla myös nerokkuuden.

Erillisissä sanoissa vahva tunne

Sanana ilotulitus koostuu kahdesta osasta: ilo ja tulitus. Jos ajattelee yhdyssanan osia erikseen, ne eivät oikein tunnu merkitykseltään sopivan toisiinsa.

Ilo on luonnollisesti hyvin positiivinen asia, joka saa suupielet kääntymään ylöspäin. Kun elämässä on iloa, kaikki muukin on yleensä hyvin.

Tulitus yksittäisenä sanana puolestaan tuo mieleen ampumista, sotaa, väkivaltaa, teloitusta ja muita vastaavia ilkeitä asioita, joiden lopputuloksena on joko hengen menetys tai vähintäänkin vammautuminen.

Sekä ilo että tulitus herättävät yksittäisinä sanoina kuulijassa hyvin voimakkaan tunteen. Huomiota herättävää kuitenkin on se, että ilo-sanassa tunne on positiivinen ja tulitus-sanassa negatiivinen. Sanojen tunnelmat ovat siis keskenään aivan vastakkaiset.

Yhdyssana neutraali

Mutta kun sanat yhdistää, tadaa: lopputulos on ainakin suomea äidinkielenään puhuvan korvaan aivan normaali ja neutraali yhdyssana! Ilotulitus kun ei ole edes mitenkään alatyylinen tai puhekielinen ilmaus vaan aivan virallista suomea.

Ilotulitus on mainittu myös Nykysuomen sanakirjassa, joka selittää sen näin: ”erilaisten helposti syttyvien tai räjähtävien, erivärisin valoin palavien aineiden, rakettien tms. polttaminen katsojain huvitukseksi”.

On oikeastaan aika ihme, että kahdesta tunnelmaltaan niin erilaisesta sanasta saa neutraalin yhdyssanan. Tässä tapauksessa huomaa selvästi kielen pyrkimyksen tasapainoon ja neutraaliuteen.

Kielessäkin pätee siis se, että tasapaino voi syntyä myös kovin erilaisista (jopa tunnelmaltaan aivan vastakkaisista) osista, jos ne vain ovat keskenään yhtä vahvoja. Ilotulitus on siitä loistava esimerkki.

Hyvää uutta vuotta!

Kieliluotsi toivottaa kaikille ilotulituksekasta uuttavuotta ja kiittää kuluneesta vuodesta! Jatketaan kieliasioiden pohdintaa ja pähkäilyä myös ensi vuonna!