Mitä verbiä käytetään silloin, kun annetaan rangaistus? Onko sen perusmuoto ”rangaista” vai ”rankaista”?
Suositeltavampi vaihtoehto on ”rangaista”. Vielä joitakin vuosia sitten se oli jopa ainoa oikea muoto. Nykyään Kielitoimiston sanakirja kyllä tuntee myös ”rankaista”-sanan mutta ilmoittaa, että ”rangaista” on parempi valinta.
Miksi tuon verbin perusmuoto sitten menee niin usein ”väärin”?
Suurin syy lienee se, että rangaista-verbin ei ajatella noudattavan astevaihtelua. Tällöin sanan alku on aina samassa muodossa. Koska ”minä rankaisen”, tuo muoto on siis ”ranka-”.
Toinen syy saattaa olla, että samannäköisessä substantiivissa ”ranka” on perusmuodossa ”nk”. Siitä otetaan sitten mallia myös samalta näyttävän verbin perusmuotoon.
Kolmas syy on se perinteinen: murre-erot. Joissakin murteissa se vain on ”rankaista”. Eikä siihen ole nokan koputtamista!
Jos et muista, kumpi versio on oikea, älä silti huolestu. Vaikka käyttäisitkin koollista muotoa, siitä ei rangaista!
Kirjoitukseen on jätetty 2 kommenttia:
En välitä pätkääkään pikkupiirteisistä suomen kielen säännöistä. Niitäkin toki tarvitaan, mutta luotan vankkumattomasti kielikorvaani, joka ei tietääkseni ole pettänyt kertaakaan. Ei tässäkään tapauksessa. Olen samaa mieltä Kielitoimiston kanssa. Suosittelisin itsekin ”rangaista” -sanan käyttöä. ”Rangaista” kuulostaa miedommalta ilmaisulta kuin ”rankaista”, joka tuo mieleen itäsuomalaisen murresanan – aivan kuin ryövärin kaulaa katkastaisiin mestauslavalla.
Artikkelin kirjoittaja
Kiitos kommentistasi! Tuo onkin mielenkiintoinen ilmiö, että vain yhden äänteen ero saa sanan sävyn muuttumaan.