Kieliluotsi
Kieliluotsin lokikirjassa julkaistaan blogikirjoituksia kielestä ja sen ilmiöistä sekä Kieliluotsille ajankohtaisista asioista. Lokikirjasta löytyy myös suomen kieliopin hankalia kohtia käsitteleviä käytännön kielivinkkejä. Vastaamme mielellämme kommentteihinne ja aiheeseen liittyviin kysymyksiinne, joten kerrottehan ajatuksenne meille!
Vuoden 2014 alussa kustantaja tarjosi käännettäväkseni Helena Neraalin kirjoittamaa norjankielistä riistakeittokirjaa. Otin haasteen vastaan hyvin innostuneena, sillä sekä norjan kieli että norjalaiset herkut ovat aina olleet erittäin lähellä sydäntäni. Enkä pettynyt odotuksissani!
Pohjoismaihin kuuluvat Suomen (johon sisältyy Ahvenanmaa) lisäksi Ruotsi, Norja, Tanska (johon sisältyvät Grönlanti ja Färsaaret) sekä Islanti. Vaikka valtioita ei ole monta, Pohjoismaissa puhutaan kolmen eri kielikunnan kieliä.
Minulta on monesti kysytty, millaisia vaiheita kirjan kääntäminen kustantamolle pitää kääntäjän näkökulmasta sisällään. Sen vuoksi ajattelin kirjoittaa aiheesta lokikirjoituksen. Toivottavasti siitä on hyötyä kirjallisuuden kääntäjiksi haluaville tai muille aiheesta kiinnostuneille.
Vierasta kieltä opiskellessaan huomaa kielessä usein ärsyttäviä, harhaanjohtavia epäloogisuuksia, jotka tuntuvat vaikeuttavan oppimista.
Suomen kielen äänteisiin ajatellaan perinteisesti kuuluvan vain yhdenlainen sibilantti eli s-äänne. Se on se tavallinen suomalainen ässä, soinniton ja suhuton äänne. Suomeen on kuitenkin kulkeutunut lainasanojen mukana myös soinniton suhuässä sekä soinnillinen, suhuton ässä.
Jokainen meistä on varmasti jossakin vaiheessa elämää tuskaillut tekstin kirjoittamisen kanssa. Jotakin pitäisi saada paperille, mutta missä kaikki hyvät ideat piileksivät? Ajatukset harhailevat ihan muualla kuin missä pitäisi. Tyhjä paperikin tuntuu vain naureskelevan ilkeästi kirjoittajaparalle. Me kaikki emme ole Kalle Päätaloja, mutta jokainen pystyy välttämään tyhjän paperin syndrooman muutamalla hyvin yksinkertaisella keinolla.